Kirjoituksia

Helsingin varhaiskasvatuksen jättipäiväkotikehitystä on ruodittu viime viikkoina ensin dosentti Marjatta Kallialan (HS 26.1.) ja sittemmin Ilona Hiilan (HS 3.2.) kynästä. On äärimmäisen tärkeää nostaa aihe tapetille etenkin näin kuntavaalien kynnyksellä. Kuten edellämainitut kirjoittajat vaativat, päätöksiä uusista päiväkodeista on tehtävä linjassa kaupungin strategian kanssa ja lähipäiväkotiperiaatteen mukaisesti. Nykyinen kehitys on jotain aivan muuta.

Entä mitä tapahtuu perusopetuksessa? Parinsadan oppilaan alakouluja puretaan ja alueiden erillisiä ala- ja yläkouluja yhdistetään lähes 1000 oppilaan yhtenäisiksi peruskouluiksi. Usein yksiköissä on myös päiväkoti. Jättipäiväkotien ohella tutkimustieto tukee myös pienempien koulujen suosimista. Onpa sanottu, että koulun oppilas- ja henkilöstömäärän tulisi kerralla mahtua liikuntasaliin viettämään joulu- tai kevätjuhlaa. Pienet ryhmäkoot ja pysyvät aikuiset tukevat lapsen oppimista ja kasvua. Eivät nämä asiat ole tähtitiedettä. Tarvittaisiin vain määrätietoista poliittista ohjausta ja rahaa. Kyseessä on arvovalinta.

Kuten Ilona Hiila (HS 3.2.) toteaa, jättiopinahjot eivät aina tarkoita kaaoslaitosta, jossa melu ja kiire tuottavat pahoinvointia ja huonoja oppimistuloksia. Yksi viimeisimmistä Helsinkiin nousseista peruskouluista on Tapulikaupungissa syksyllä 2024 käyttöönotettu Maatullin peruskoulu, joka palkittiin juuri Rakentamisen ruusu -palkinnolla. Suunnittelijat saivat kiitosta mm. akustiikasta ja estetiikasta. Kyseisen koulun opettajana on mukava työskennellä ansaitusti palkitussa koulurakennuksessa, mutta kannustaisin tulevia päättäjiä kuitenkin vaalimaan enemmän päiväkoti- ja koulurakennusten pedagogista suunnittelua.

Estetiikka ja arkkitehtuuri eivät saa ajaa pedagogiikan edelle!

Kevään koittaessa ja roudan sulaessa eri valokuituyhtiöt hamuavat jälleen pientaloalueille laajentamaan valokuituverkostojaan. Myyjät kiertävät taas talojen ovilla.

Koillis-Helsingin Töyrynummella viimekesäisestä kuitutyömaasta on edelleen jäljet nähtävissä ja nyt työmaat ovat laajenemassa Siltamäkeen. Entisen kotikatuni jalkakäytävä on viime kesän jäljiltä osittain päällystämättä. Autotietä on asfaltoitu miten sattuu ja epätasaisella tiellä autoliikenne aiheuttaa savisen maaperän vuoksi tärinää taloihin. Uudessa mullassa ei kasva ruoho. Ympäristö tärvellään ja siitä aiheutuu käytännön haitan lisäksi esteettistä haittaa. Ihmisten hyvinvointi kärsii.

Helsingin lisäksi rumaa jälkeä on tehty myös muissa kaupungeissa. Ongelma on tiedossa, mutta toiminnan annetaan jatkua. Kaivauksia on tehty ja ollaan tekemässä urakoitsijoiden voimin myös alueilla, joilla on jo olemassa kuituverkko. Terve kilpailu on hyvästä, mutta jos se tapahtuu ympäristön kustannuksella, pelissä on lopulta paitsi kuituyhtiöiden maine myös kaupunkien uskottavuus asukkaidensa hyvinvoinnin puolustajana.